Pensselsson pulisee jatkossa juuri tällä sivulla. Mitä ne pulinat tulevat olemaan, sen näyttää aika.
Noh, pieniä näytteitä:

60-vuotiaan ajatuksia:

En ole koskaan rakastellut rakastamaani henkilöä, koska en tiedä, osaanko ketään rakastaa. Suorittanut olen kyllä.

Olen juonut ainakin kerran väkiviinaa, ja olen käynyt Porvoossakin.

Kuusikymmenvuotias ei ole vanha, hän on enää vain vähän nuori.

Sananparsia:

Lyhyestä virsi kaunis:

Lyhyestä kikulista ei saa kaunista.

Ei auta itku markkinoilla:

Ei auta litku markkinoilla, ehtaa pitää olla.

Suomi suomalaisille:

Suomi-konepistoolit suomalaisille.

Krapula-aamun mietteitä vuosien takaa:

Rannassa on lokki, se ei näy tähän.

Puussa on kuiva oksa ihan toisella puolella kuin se toinen ei ole.

Tuo varis nauraa minulle, haen ilmukan.

Punainen kukka vihreässä vehreässä pistää mielen synkäksi, mitäs se siinä elvistelee, krapulaiselle.

Kauniissa kitarassa on ruma ääni väärissä käsissä.

Jos pierettää, niin voi olla, että kohta haisee.

Täällä haisee.

Paha ei ole niin kiva kuin kiva.

Parempi ulkohousut lattialla kuin Pohjanpoikapullo tyhjänä.

Rahalompakkoni kuksii tuossa pöydällä. Saatan saada piakkoin pikkurahaa.

Paristosta on virta loppu, mutta ei haittaa, ei täällä tulipaloa syty kuitenkaan.

Tyhjä vissypullo puolitäyden vieressä on melko turha kapine.

Naapurin rouva toi omenoita, liekö pahat mielessään.
Hänellä on kaunis ääni ja muutenkin on tuuhea.

Onpas kiva kirjahylly, siellä on pari uutta vielä lukematonta kirjaa.

Ja vajaa pullo viinaa.

Ei ole kyllä kauaa.

Jussikin soitti, naurettiin. Ei itketty. Vaan naurettiin. Molemmat.

Kello on yli kymmenen, arvaatteko mihin lähden vai baariin.

Jos minulla olisi kissanpoika ja se tömistelisi tuossa karvalankamatolla, niin sitä se ei kauaa tekisi.

Pidän mirreistä, en kissoista.

Jos juo viinaa teemukista, on hyvä ottaa ensin plektra pois suusta.

Mannerheim-kirjassa on paljon tietoa Mannerheimistä.

Pohjanpoika Strong 59% -tujaus limsan kanssa on melkein kuin aito paukku.

Haisee taas.

Jupinaa terveydenhoitohenkilökunnalle (en diggaa lääkäreistä, sorry):

Ole lääkefirman tai kaupan alan konsultti, ole kuntosalin agentti, ole lääkäri tai hoitaja, ole mikä vaan terveyspaasaaja tai ravintosuosittaja tahansa ja väitä, etten saa syödä sitä tai etten saa juoda tätä, niin kerron sulle, että blaa blaa ja mitä sitten. Mikä helvetillinen jumaloikeus, juuri näin: ala- ja yläkerta samassa manauksessa, sinulla muka on päättää ja kertoa, mitä saan tehdä ja mitä en?

Sulla saattaa olla saatanallisperkeleellisen korkea vuosikymmeniä jatkunut koulutus ja sulla saattaa olla tutkittua tietoa junanvaunukaupalla ja muutama merikontillinen vielä päällekin, mutta taas utelen: mitä sitten? En muka saa syödä voita, margariinia, punaista lihaa, suolaa, sokeria, kalaakaan en saa liikaa syödä. Kananmunat on kielletty. Ruoan pitää olla luomua. En saa juoda maitoa, ei kun mun pitääkin juoda maitoa. En saa juoda olutta, mun pitää juoda viiniä. En saa juoda viiniä. Mun pitää juoda viiniä. Viinaa en saa juoda lainkaan, viinaa pitää ottaa silloin tällöin. Konjakkia ei saa juoda, ei kun konjakkia pitää ottaa sydämen toiminnan vuoksi. Hyi hyi, joit konjakkia, hyi hyi, söit suolattua punaista lihaa! Mitä perkelettä???!!!

Mun muka pitää jumpata, pumpata, hölkätä, kölkätä, spinnata, spännätä, joogata, jaagata, ja vain siksi, että sun korkeakoulutettu suusi niin ääneen paasaa. No, okei, saat siitä palkkasi, hyvät sulle, mut älä tuu mulle siitä koohottamaan, kun en sitä halua. En sitä halua, ymmärrätkö? En mene lääkäriin kuin pakon edestä. Jos en jumppaa, niin en sitten tosiaankaan jumppaa, omapa on valintani, yritä sinäkin se ymmärtää.

Mun elämäntyyli on syödä mun suuhun maistuvia ruokia, ottaa napanteri silloin ja hömpsy tällöin ja nauttia, lue tarkkaan: NAUTTIA, elämästä itse valitsemallani tavalla. Jos se lyhentää mun elämänkaarta ja saattaa mun urosruhoon äkillisen infarktin ja kuolonkankeuden, niin, perkele, omapahan on valintani. Mikä sinä muka olet siihen puuttumaan?

Sun pointti on, että elän terveemmin ja pidempään, kun imeskelen päivät päästätysten heiniä ja havuja, juon mineraaleja ja popsin antioksidantteja vai mitä perkuleen vitamiineja tai polkumiinoja ne nyt ovatkaan. Sun pointti on myös, että sairaudenhoitokulut vähenee, kun kansa elää terveemmin. Eikö vanhusten hoitaminen muka maksa rahaa yhteiskunnalle? Perkele, sanon sulle aivan suoraan, että jos sun oppien mukaan elää kituutan vuoden, kaksi, kymmenen tai vaikka kaksikymmentä vuotta pidempään kärsien loppuaikana kovista tuskista ja vanhuuden vaivoista ja makaan jossain laitoksessa apaattisena paskat housuissa ja suupielet bonavellistä sotkuisena, niin ei, ei kiitos!

Tule saatana seuraamaan mun äidin vuosikausien riutumista. Ennen hän oli aurinkoisen eloisa, pikkaisen pyöreä ja suuresti pullalta tuoksuva, oikea äidin perikuva, suurisydäminen ja mukavasti lämpöinen ihminen. Ihminen! Ihminen! Ihminen! Nyt hän on pelkkää luuta ja nahkaa oleva mykkä raunio, jonka pää kyllä jollain tavoin pelaa, mutta mikään muu ei sitten pelaakaan. Äidin jumpat ja hölkkäämiset on kerta viikossa pääsy avustettuna suihkuun, kaiken muun ajan hän makaa sängyssä, eikä pysty itse edes kylkeä kääntämään, ei televisiota seuraamaan, ei kirjaa lukemaan, mitä hän aikoinaan rakasti suunnattomasti. Sitäkö sinä korkeasti koulutettu jumalolento mulle toivot? Jos sitä toivot, laitetaan ihan suosiolla selät vastakkain ja edetään mahdollisimman kauas toisistamme ihan just nyt heti.

Bonjaatko vai taivutanko sen sulle jostain?