22. tammi, 2017

Äiti nukkuu

Tänään 22.1.2017 tulee kuluneeksi tasan yksi vuosi siitä, kun äitini päätti maallisen vaelluksensa täällä joukossamme.
On niin kymmeniä ja satoja sattumuksia ja hetkiä, joita voin vaan haikeana muistella.
Olit aina auttamassa muita, et koskaan vaatinut mitään itsellesi.
Äiti, olet aina muistoissani.

T: pieni Batman-poikasi
PS. Alla on kaksi laulua, joita mietin pikkupoikana äitienpäivälauluksi.

Oolannin sota

Ja se Oolannin sota oli kauhia
Hurraa, hurraa, hurraa
Kun kolmella sadalla laivalla
Seilas engelsmanni Suomemme rannoilla
Sunfaraa, sunfaraa, sunfarallalallala,
Hurraa, hurraa, hurraa.

Se oli niin komeata katsella
Hurraa, hurraa, hurraa
Kun engelsmanni seilasi lahdella
Juuri Oolannin fästingin kohdalla
Sunfaraa, sunfaraa, sunfarallalallala,
Hurraa, hurraa, hurraa.

Ja se oli vihollisen meiniki
Hurraa, hurraa, hurraa
Että ampua murskaksi fästinki
Ja ottaa se sotaväki fangiksi
Sunfaraa, sunfaraa, sunfarallalallala
Hurra hurraa, hurraa!

Mutta Suomen poijat ne ampuivat
Hurraa, hurraa, hurraa
Että fästingin muurit ne kaikuivat
Ja Oolannin rannat ne raikuivat
Sunfaraa, sunfaraa, sunfarallalallala
Hurraa, hurraa, hurraa!

Urjalan taikayö

Läpi Urjalan ja kautta Huittisten
kuuluu hirveä jyske varstojen
Nytpä maistuu työ,
varstat maihin lyö,
tää on Urjalan taikayö

Hei huu ja rati riti ralla
nyt on riemut riihen orren alla
Ensin kaikki puimaan,
sitten kaikki uimaan,
sitten kaikki joukolla kuivaamaan
tää on Urjalan taikayö, hei!